Kirjoitettu 8.2.2026.
Valtuusto kokoontui 28.1.2026 päättämään Sudentullin alueen tonttikaupan esisopimuksesta. Kerrottakoon jo tässä vaiheessa, että varsinainen kauppakirja ei tule enää valtuuston päätettäväksi, vaan siitä päättää kunnanhallitus. Kun valtuuston kokoukset nykyään televisioidaan, tallennetaan ja viihteellistetään, niin kunnan viestintätiimi on ryhtynyt kysymään valtuutetuilta ennakkotunnelmia aivan kuin oltaisiin Voice of Finlandissa. Eräänlainen Voice of Nurmijärvi tämä onkin.
Kokouksen ennakkotunnelmissa kysyttiin neljältä valtuutetulta, mitä he ajattelevat Sudentullin datakeskushankkeesta. Haastatellut olivat perussuomalaiset Kimmo Pirkkala ja Hannu Lakee, Keskustan Valtteri Hartikainen ja Kokoomuksen Tino Uusi-Heikkilä.
Kiteytän heidän puheenvuoronsa, jonka jälkeen kommentoin niitä.
Kimmo Pirkkala (PS) mainitsee, että alueen luonto- ja kulttuuriarvot ovat herättäneet keskustelua. Ne ovat jäämässä hankkeen alle ja että se on surullista. Hän toteaa, että aina taloudellinen aktiivisuus tuottaa sellaisia asioita, että kulttuuri- ja luontoarvot jäävät alle. Kyseessä on hänen mukaansa niin iso taloudellinen toimija, että hän pitää perusteltuna muista arvoista tinkimistä. Kysyttäessä, mitä kuntalaisten pitäisi tästä hankkeesta ymmärtää, hän mainitsee verotulot erityisesti rakentamisen aikana sekä hankkeen kerrannaisvaikutukset, joista esimerkiksi hän nostaa datakeskusten suuren sähkönkulutuksen, jonka hän näkee positiivisena asiana: Se lisää kysyntää sähkölle, jonka hän näkee valtaosin suomalaisena hyödykkeenä.
Kimmo Pirkkala tunnistaa hyvin dilemman, joka vallitsevassa talousajattelussa (markkinatalous) on perustavanlaatuinen vika: talouskasvun tavoittelu korreloi luonnon tyhjiin hyödyntämisen, niin kutsutun ympäristömurhan kanssa (eng. ecocide). Sähkön kysynnän eli sähkönkulutuksen lisääntymisen näkeminen positiivisena asiana on uskomattoman menestynyt datakeskustoimialan silmänkääntötemppu. Sähkön kulutuksen, vaikka sen alkuperä olisi tuuli tai aurinko, lisääminen on kiistatta väärä kehityskulku, kun tiedämme, että globaali pohjoinen ylikuluttaa maailman luonnonvaroja nelinkertaisesti maailman kantokykyyn nähden. Kirjoitan tarkoituksella maailman mittakaavasta, sillä olemme osa kehityksen suunnan valintaa jokaisella päätöksellämme. Päätöksiä tehdään yksi kerrallaan jokaisessa valtiossa ja jokaisessa kunnassa: käytetäänkö maata datakeskuksille, järeämmille sähkön siirtolinjoille, vety-, tuuli- ja aurinkovoimaloille, kaivoksille, erilaisille teollisuusjätteille… Toisin sanoen, jos et halua etu- tai takapihallesi datakeskuksen lisäksi tuulimyllyjä, aurinkovoimakenttiä, ydinvoimalaa, sähkönsiirtolinjoja, mineraalikaivoksia, erilaisia materiajätteitä, hurisevaa melusaastetta jne… pohdi tarkoin, voitko hyväksyä lisääntyvää sähkönkulutusta. Monimuotoinen ja keskinäisriippuva ylikulutus on todellinen syy luonnon näivettämiselle. Kuilu ekologisten tavoitteiden (tieteellinen tieto) ja tekojen (suuryritykset taloudellisella vallallaan, virkamiesvalmistelu ja poliittinen päätöksenteko) välillä on iso ja syvä, kun juuri tuon kuilun yli pitäisi päättäväisesti lyödä kättä. Datakeskukset eivät toistaiseksi ole ratkaisseet mitään tunnettuja ongelmia, jotka ovat tutkitusti ensisijaisia kestävän ympäristön ja yhteiskunnan elvyttämiseksi. Päinvastoin ne lisäävät ylikulutusta - eli kasvattavat ongelmaa. 60 hehtaaria paikallista luontoa ja paikalliskulttuuria jäisi datakeskuksen alle, aivan kuten Kimmo sanoo.
Hannu Lakee (PS) katsoo, että datakeskushankkeessa on kyse ison mittakaavan päätöksestä, jolla on hyvin pitkät vaikutukset tulevaisuuteen. Hän on ollut kielteinen suhtautumisessaan, koska datakeskukset eivät ole ”autuaaksi tekeviä”. Hän jatkaa, että ”tuote on ilmeisesti vähän jalostunut”, ja miettii uudestaan asiaa.
Hienoa, että Hannu on suhtautunut epäilevästi lupauksiin, joita datakeskushankkeeseen on liitetty – ja joita Fortum Power and Heatin lobbarit ovat valtuutetuille ja kuntalaisille markkinoineet. Datakeskushankkeella on nimenomaan pitkä ja monilonkeroinen vaikutus tulevaisuuteen. Se on jättiläismäisten konehallien lisäksi rakennettua digi- ja sähköinfrastruktuuria. Se vie arkielämäämme (lue: kulttuuriamme) lisääntyvään digituotteiden käyttöön. Toistaiseksi hyvin mitättömin rajoittein. Ei olla kysytty, tarvitsemmeko oikeasti nykyistä enempää “digiä”, mitä tarkoitusta tai päämäärää varten digiä tarvitsemme? Kriittisiä puheenvuoroja on alkanut kuulua THL:n ja kasvatuksen ja koulutuksen suunnilta: ”digi” ei edistäkään oppimista, digi heikentää lasten ja nuorten keskittymiskykyä, taitojen oppimiskykyä, fyysistä kuntoa ja mielenterveyttä. Työelämästä kantautuu, että digi ei tehostakaan työntekoa. Digidigi on haavoittuva myös maamme kokonaisturvallisuuden kannalta. Sudentulliin kaavailtu datakeskus ei ole irrallinen eristynyt lämpäre Nurmijärvellä, vaan osa laajempaa kehityksen suuntaa. Kielteiseen suhtautumiseen on syytä. Datakeskuksen tuote ei ole niin jalostunut, vaikka vähän olisikin. Sitä voisi verrata tupakkaan, josta olisi hiukan vähennetty riippuvuutta aiheuttavan nikotiinin pitoisuutta. Se ei tee tupakoinnista kannatettavaa.
Valtteri Hartikaisen (KESK) mukaan datakeskushankkeessa on kyse massiivisen suuresta investoinnista Nurmijärvelle ja hän välittää kiitoksensa viranomaisille hyvästä valmistelutyöstä. Hänen mielestään meidän on syytä olla kiitollisia tällaisesta mahdollisuudesta ja Suomen teollisuushistorian suurimmasta investoinnista. Koska he [DayOne] haluavat tulla Nurmijärvelle, meidän on ”syytä olla nöyriä ja tehdä vastuullisia päätöksiä”.
Kysyttäessä, mikä hänen mielestään hankkeessa on Nurmijärven kannalta tärkeintä, (haastattelija tarjoilee vaihtoehdoiksi talous, työllisyys, ympäristö) Valtteri vastaa, että mukana on kaikkea tuota. Hänen mukaansa meillä on otolliset olosuhteet datakeskuksille: edullista energiaa ja kylmä ilma, mikä laskee datakeskuksen jäähdytyskustannuksia. Hänen mielestään taloudelliset vaikutukset ovat kunnalle merkittävät ja nostaa esimerkiksi datakeskuksen maksamat kiinteistöverotuotot Haminassa.
Valtteri asettaa Nurmijärven kunnan oudon alisteiseen asemaan suhteessa datakeskustoimijaan. Miksi kunnan pitäisi olla kiitollinen ja nöyrä? Lopuksi hänen kommenttinsa herättää pohtimaan, työskenteleekö hän datakeskustoimialalla, sillä hänen vastauksensa ympäristökysymykseen on puhtaasti datakeskustoimijan näkökulmasta.
Edullinen energia ei ole pysyvä tilanne – niin kuin ei kylmä ilmakaan. (Kylmä ilma tosin voi tarkoittaa jääkautisen kylmää, jos Atlantin kiertoliike tyssähtää, kuten on pitkään jo varoiteltu.) Taloudellisten vaikutusten arvioinnissa ainoastaan tontin myyntihinta on varma, jopa kiinteistöverotuotot ovat vain laskennallisia: milloin saadaan minkäkin suuruista kiinteistöverotuottoa vaihtelee datakeskushankkeen elinkaaren aikana. Nyt on arvioitu 1–4 m€ / vuosi. Kunnan kiinteistöverotuotot olivat 14,2 m€ vuonna 2024. Jos datakeskusta ei rakennettaisi, vaan aluetta kehitettäisiin sen olemassa olevia arvoja kunnioittaen, ei kiinteistöverotuotto muodostuisi pyöreäksi nollaksi. Muita vertailukohtia ja vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole esitetty.
Valtteri puhuu vastuullisesta päätöksestä. Vastuu on kuitenkin vain osittainen, jos se rajautuu koskemaan euroja ja virittämällä talouskysymykset osoittamaan vain myönteisimmät vaikutusarviot. Taloudellista kannattavuutta arvioitaessa tulee tuoda kaikki välittömät ja välilliset vaikutukset ja kauhuskenaariot avoimesti tarkasteltavaksi. Esimerkiksi: kenelle hanke ei tuo työtä? Mitä mekanismeja kunnalla on ohjata sitä, tuoko hanke työtä nurmijärveläisille? Vastaus jälkimmäiseen on, kunnalla ei ole mitään mekanismeja ohjata hankkeen työllistävyyttä. DayOne voi kyllä luvata työpaikkoja paikallisille, mutta mitään insentiiviä, vaatimusta tai noudatettavaa lakia siihen ei ole. Kunnan tehtävä on hoitaa kuntaa kuntalaisten ehdoilla - ei ylikansallisten suuryritysten.
Tino Uusi-Heikkilä (KOK) näkee datakeskuksen isona mahdollisuutena Nurmijärvelle, jotta Klaukkalan kehätien varteen saadaan eloa. Hänen mukaansa se on nyt tyhjillään. Hän toivoo ja uskoo, että tonttikauppa toimisi rattaana, joka toisi eloa, palveluita ja asumista Sudentullin alueelle.
Kehätien varrella on eloa eikä se ole tyhjäkään. Tämä näkemys, että jokin alue on tyhjä, on historiasta tunnettu valloittajien ylemmyydentuntoinen perusoletus, joka on ollut välttämätön kolonisoivissa operaatioissa kautta ihmiskunnan historian. Alueiden näkeminen tyhjänä, on sitten kyse maailmanvalloituksesta, tai vaikkapa saamelaisten elintilan ja elämäntavan tunnistamisesta, luonnonvarojen hamuamisesta tai pienipiirteisen maalaismaiseman näkemisestä elottomana, on tietoaukko, joka on tärkeä havaita. Niinpä kysynkin: Tino, tiedätkö, mitä alueella jo on?
Tino toivoo ja uskoo. Toivo ja usko ovat luovuttamattomia luottamusta ja elämänmyönteisyyttä lujittavia voimia. Ne suuntautuvat tulevaisuuteen ja kiinnittyvät siksi kuvittelukykyymme tulevaisuudesta. Tuo kuvittelukyky tarvitsee aineksia. Aineksina tutkimus ja mahdollisimman lähelle totuutta yltävä monipuolinen tieto ovat tärkeitä kun päätetään yhteisistä asioista. Tino kuvittelee, että datakeskus toisi Sudentullin alueelle eloa, palveluita ja asumista. En ole aivan varma, millaista eloa, palveluita ja asumista hän kuvittelee. Minä en näe, että datakeskus toisi alueelle sellaista eloa, palveluita ja asumista, joita me ihmiset, saati muut elolliset, hyvään elämään tarvitsemme. Teemme paikallistasollakin päätöksiä etenevän ympäristötuhon viitekehyksessä. Yksi ympäristötuhon ulottuvuus on luonnon monimuotoisuuden ehtyminen. Se etenee maankäyttöpäätös päätökseltä, jossa viedään elintilaa toistaiseksi elinvoimaisten lajien lisäksi uhanalaisilta ja vaarantuneilta lajeilta. Millaiseen tulevaisuuteen Tino ripustaa toivonsa ja uskonsa?
Kaikki neljä haastateltua puhuivat "isosta". Kaikki neljä suhtautuivat myönteisesti hankkeeseen, kuten kokouksessa myöhemmin toteutunut äänestys osoitti. "Iso" voi mennä myös isosti pieleen. Valtuutetut, perehtykää nyt - hyvänen aika viimeistään nyt! - hankkeen menetyksiin, todennäköisiin ja epätodennäköisiinkin negatiivisiin kustannus-, luonto- ja ympäristövaikutuksiin sekä vaikutuksiin kulttuuriin ja alueen lähipiirin kuntalaisiin. Vasta sitten on mahdollista tehdä seuraavillekin sukupolville kestävä vastuullinen päätös.